perjantai 14. toukokuuta 2010

milloin poimittaisiin niityltä minut, sinililja
milloin virvatulet tanssisivat, suru lakaistaisiin
tähdenlentojen haroa perhoshaavilla - enkä tiedä
miksi uskoa enää jumalaan, kun en ihmiseen

miten imperfekti kumitetaan
tai futuuri tavutetaan;
olen enää vain vene
ulapalla, vailla airoja

opittuakin ainoastaan seuraava:

elämässä ei ole
hätävarauloskäyntiä

etka sinäkaan ollut
hissini taivaaseen

tämän
hautuneen toivon teekuppi
jäähtynyt, jo kauan

2 kommenttia:

  1. Mietin juuri tänään, että pääseeköhän hissillä taivaaseen. Minun hissini on jumittunut, enkä edes haluaisi taivaaseen. En tiedä minne olen menossa. Minne sinä olet elämässäsi menossa?

    VastaaPoista
  2. Kauneus ja luut on ollut minulle jo pitkään tärkeitä. Ei minulla ole ystäviä, joiden kanssa olla. Ei kukaan välitä.

    Haluan yksinkertaisesti olla luuranko. Sellainen joka puistattaa muita. Jonka ulkonäköä muut kauhistelee. Siinä vain on jotakin.

    VastaaPoista