maanantai 21. joulukuuta 2009

Ei haihdu tuska milloinkaan.

Miten lopettaa ikävä. Miten olla onnellinen.
Kerro mulle. Mä en tiedä. Mä en ole tiennyt pitkään aikaan yhtään mitään. En aina edes sitä, että kuka olen. Välillä ahdistun omaan itseeni. Välillä haluan likistää sen pahan olon ulos itsestäni. Repiä sen pois minusta. Avaan kädet ja jalat, ja odotan, että se tulisi ulos. Mutta ei se koskaan tule. Ei sitä kautta. Tiedän sen, mutta en osaa luopuakaan. Haluan välillä silputa itseni pieneksi silpuksi. Kuolla pois kitumasta.

Kuitenkaan en halua.
Kuitenkin on niitä pieniä hyviä hetkiä elämässä.

Miksi pidän kiinni, vaikka selkeästi taistelen vastaan?
Ketä vastaan minä edes taistelen?
Sekavaa. En ymmärrä.

Sänky kutsuu. Olisi aika vetää unta palloon hetken aikaan.
Katsellaan ehkä huomenna. Ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti