Nousen iltahämärässä bussiin viimeisen kerran. Mukaan on pakattu kaikki, millä on vähänkään merkitystä elämässäni. Kaikki muu jäi taakse.
Yö pitää minua sylissään. Olen turvassa tässä tuntemattomassa maailmassa. Tällä tuntemattomalla tiellä. Kukaan ei tiedä mihin menin, miksi. Tarvitsin aikaa itselleni, aikaa ajatuksilleni.
Olen turvassa, vaikka aiheutankin ihmisille huolta. Mutta minun on pystyttävä irroittautumaan kaikesta. Elämäni on siinä pisteessä, että minulla on kaikki narut käsissäni ja valta vedellä niitä silloin kun siltä tuntuu. Pystyn hallitsemaan elämääni, itseäni. Pystyn elämään normaalisti.
Koti jäi taakse, oma asunto. Tyhjään pimeyteensä. Se tietää, että palaan kyllä takaisin. Mutta juuri nyt aion nauttia vapaudesta ja löytää itseni joka päivä jostain uudesta kaupungista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti